Kristillisestä moraalikäsityksestä

Jotkut kirkon työntekijät jännivät kuullessaan, että kansanedustaja Päivi Räsänen tulee esiintymään A-studiossa 13.8. Kirkosta eroamisiin on usein tullut piikki vastaavissa tilanteissa, oli Räsänen sitten sanonut mitä tahansa. Entinen ministeri edustaa vain itseään ja puoluettaan eikä kirkkoa, tätä viestiä ovat monet pyrkineet levittämään. Silti se, mitä Päivi Räsänen lausuu kristinuskoon ja Raamattuun vedoten jaksaa ärsyttää niin paljon, että monet päätyvät jättämään hänen mielipiteidensä perusteella kirkon. Puolueesta, johon ei kuulu, ei voi erota. Mutta kuka saa määritellä, mikä on kristillisen uskon mukainen näkemys kuhunkin kysymykseen?

Tämänkertainen keskustelu lähti Timo Soinin plokikirjoituksessaan ilmaisemasta tuesta Argentiinassa tehdylle päätökselle pitäytyä tiukassa abortin kieltävässä laissa. Ulkoasiainministerinä julkaistua mielipidettä on kritisoitu laajasti, koska maassamme naisen oikeutta perustellusta syistä tehtyyn aborttiin ei lainsäädäntö kyseenalaista. Naisten ja tyttöjen oikeudet ja seksuaaliterveys ovat myös Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Kun allekirjoittaa näkemyksensä ministerinä, niiden odotetaan noudattavan Suomen ja hallituksen linjaa.

Ei ollut yllättävää, että A-studion haastattelussa kansanedustaja Räsänen jälleen kerran viittasi paitsi sanan- myös uskonnonvapauteen puolustaessaan Soinia. Tiedämme, että Soini on katolilainen ja että katolinen kirkko ei hyväksy aborttia. Tiedämme myös, että harva katolilainen omaksuu kirkkonsa moraaliopetuksen sellaisenaan, monet katolilaiset ehkäisevät ja hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliitot niin kuin monet luterilaisetkin. Kuitenkin niin Räsänen kuin Soinikin puolustelevat uskonnollisella vakaumuksella kannanottojaan liittyen eritoten ihmisen seksuaalisuuteen.

Suuri osa suomalaisista kristityistä kokee vierautta Räsästä ja Soinia kuunnellessaan. He eivät jaa näiden kansanedustajien näkemyksiä. Tapa, jolla he mielipiteitään perustevat, loukkaa, ja syystä. Jos joku väittää näkemystensä perustuvan kristinuskoon, tulee hän samalla ilmaisseeksi, että toista mieltä oleva ei ajattele kristillisen moraalin mukaisesti.

Minulla on joitain periaatteita. Syön kasvisruokaa, joskus kalaa. En omista autoa, käytän julkisia kulkuneuvoja. Lentämistä vältän. Ostan vain mitä tarvitsen, lajittelen jätteet. Osallistun keräyksiin ja järjestän niitä itse. Jos minulle joku maksaa palkkaa, katson velvollisuudekseni tehdä sen eteen työtä. Ei ole vaikea löytää näille periaatteilleni tukea Raamatusta ja kristillisestä perinteestä. Itse en kuitenkaan tohdi julistaa, että tämä toiminta on raamatullista ja toisin eläminen rikkoo Jumalan tahtoa.

Raamatussa on moraalisäännöksiä. Näistä tärkeimmät ovat Jeesuksen lausumat rakkauden kaksoiskäsky Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt. 22:37-39) ja kultainen sääntö Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt. 7:12), Vanhan testamentin käsky viljellä ja varjella luomakuntaa sekä kymmenen käskyä. Nämä ovat yleisiä periaatteita, joista voidaan johtaa moraaliohje moneen tilanteeseen. Useisiin kysymyksiin hyvän ja oikean vastauksen löytäminen ei onnistu suorin raamattusitaatein vaan edellyttää pohdintaa, keskustelua ja harkintaa. Kirkon perinteen mukaan johtopäätökset tehdään yhdessä sopien, äänestäen, jos se on tarpeen. Tällä prosessilla on muutettu näkemyksiä suhteessa orjuuteen, ihmisoikeuksiin ja ihmisten tasa-arvoon. Onneksi.

Kuva: Aaron Burden